Vieraanamme oli ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja. Aulikki korosti, että vanheneminen on prosessi, joka on jokaisella erilainen. Vanhat eivät ole yhtenäinen ryhmä; vanhat ihmiset ovat keskenään erilaisempia kuin muut ikäryhmät, ihmisten elämänkulut ja -kokemukset ovat erilaisia – jokainen vanhenee omalla tavallaan. Vanhat ihmiset kantavat yhteiskunnan muistia, elämänkokemusten suurta kokonaisuutta ja ovat täysivaltaisia kansalaisia, eivät vain auttamisen kohteita. Ikääntyminen vallitsevana kehityssuuntana, vanhojen ihmisten erilaisuus ja heidän ihmisarvonsa tulee ottaa huomioon sekä yhteiskunnan suunnittelussa ja toiminnassa että palveluissa.
Kotona hoidetaan monia paljon apua tarvitsevia vanhoja ihmisiä, myös muistisairaita.
Sairaaloiden hoitoajat ovat lyhentyneet; kotihoitoon ohjataan vanhoja ihmisiä huonokuntoisina ja ilman riittävää kuntoutusta.
Etenkin yksin asuvat vanhat joutuvat olemaan yksin suuren osan vuorokaudesta; ongelmaksi on muodostunut vanhojen turvattomuus ja yksinäisyys; näiden tekijöiden painoarvo näyttää olevan fyysistä toimintakykyä vähäisempi palveluasumisen tarvetta arvioitaessa. Kotipalvelun henkilöstön mitoituskysymys ei ole saanut samaa huomiota kuin hoivalaitosten henkilöstömitoitus.
Helsinki on kehittänyt vanhuspalveluitaan ns. monipuolisen palvelukeskuksen toimintamallin mukaisesti. Pyrkimyksenä on, että avun tarpeen kasvaessa vanhaa ihmistä ei tarvitsisi siirtää toiseen palvelupaikkaan, vaan saman keskuksen piirissä voitaisiin toteuttaa sekä kevyempää ja lyhytaikaista että intensiivistä ja pitkäaikaista hoivaa ja hoitoa sekä erityisesti muistisairaille räätälöityä palvelua. Monipuolisten palvelukeskusten tarve on kasvava.
Rinteen hallituksen tavoitteena on ”ikäystävällisyyden edistäminen”. Tehdään mm. poikkihallinnollinen ikäohjelma ( ministeriöt, kunnat, kolmas sektori.)
Saat kuvan suuremmaksi klikkaamalla ja pääset eteen- ja taaksepäin kuvassa alhaalla näkyvän nuolen avulla. Voit sulkea kuvat painamalla oikean alakulman ruksia.
